@SeAMK

Miksi mitään ei tee kukaan?

12.11.2018

IPCC julkaisu ilmastoraporttinsa noin kuukausi sitten (IPCC 2018). Raportti kertoo varsin selkeästi niistä vaaroista ja riskeistä, joita lämpenevä ilmasto aiheuttaa. Raportin mukaan edessämme on ratkaisun vuodet ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Tiedämme jo, miksi kukaan ei tee mitään

On varsin ristiriitaista, että samaan aikaan väestön kulutus kasvaa jatkuvasti ja matkaamme kohti tietoista tuhoa. Emme usko ennen kuin näemme. Yhteinen hätä ei konkretisoidu henkilökohtaiseen elämäämme ja se aiheuttaa huolta asiantuntijoissa. Ilmastonmuutosta ei torjuta vain tiedostamalla ongelma, vaan myös muuttamalla kulutuskäyttäytymistä. Loikka on iso ja se turhauttaa monia.

Hyödyn tavoittelu on rakennettu ihmiseen sisäsyntyisesti, muuten emme selviäisi maapallon pinnalla. Siksi tätä täyttäytymismallia ei voi muuttaa hetkessä. Tämä aiheuttaa ongelmia ilmastonmuutoksen torjunnassa, sillä taloudellinen kilpailu ei perustu hyveisiin. Ihmiset tekevät kaikkensa sen eteen, että he voivat maksimoida taloudellisen hyödyn.

Fossiiliset luonnonvarat ovat toistaiseksi raaka-aineina halpoja ja kierrätysmateriaalien käyttö ei riitä kattamaan kasvavaa kulutusta. Hinta ratkaisee, kun teemme ostopäätöksi. Yleisen päivittelyn sijaan meidän pitääkin kysyä, ”miksi mitään ei tee kukaan”? Tarkoitan tällä sitä, että kiertotalouteen liittyy paljon sellaista kysyntää, jolla on vähän tai ei ollenkaan ympäristövaikutuksia. Ei mitään on parempi kuin tuhlaileva resurssien käyttö.

Vähäinen resurssien käyttö on kilpailuetu –ja siitä innovoidaan liiketoimintaa toistaiseksi melko vähän. Monet liiketoimintamallit saadaan tavalla tai toisella kilpailukykyisiksi, jos toimitaan kuluttajalähtöisesti. Tämä voisi olla esimerkiksi palveluiden myyntiä, omistamisen sijaan. Juuri tästä on kysymys kiertotalouden resurssiviisaudessa. Jos kuluttajan tarpeen voi tyydyttää edullisemmin vähemmällä, kuluttaja ostaa tuotteen tai palvelun. Kuluttaja tekee valintansa hinnan perusteella. Me siis tiedämme taloudelliset argumentit siitä, miksi kuluttajan käyttäytyminen muuttuu liian hitaasti ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Kuluttajalähtöinen ympäristöjousto

Kiertotaloudessa kuluttajalähtöinen toimintatapa on kaiken A ja O. Kestävyyttä ei myydä kiertoTALOUS -järjestelmässä millään muulla kuin taloudellisilla argumenteillä. Kaikki muuttuu, myös ilmasto, jos hinta on kohdillaan! Kiertotaloudelle on löydettävä sellaisia toimintatapoja, jotka ohjaavat kuluttajia vaihtamaan kulutustottumuksiaan kestävällä tavalla. Yhtenä esimerkkinä on esimerkiksi Soinin kunnan MuoviSampo kokeilu (muovisampo.fi), jossa panttijärjestelmä on laajennettu koskemaan kaikkea muovipakkausroskaa. Hanke on hyvä, koska taloudellinen kannustin auttaa saamaan paremmasta lajittelusta taloudellista hyötyä. Lisäksi tällainen joukkoistettu ja kaikille tasa-arvoinen toimintatapa tukee sosiaalista tasa-arvoa (yleishyödyllinen toimintatapa). Markkinat ohjaavat kuluttajien käyttäytymistä oikeaan.

Itse asiassa monet muutkin asiat voisivat olla pantillisia kuin vain muovipakkaukset. Pantti voisi parhaimmillaan toimia myös käyttötavaroissa, kuten harrastusvälineissä ja tietyissä työkaluissa, joilla ei ole päivittäistä tarvetta. Pantin saisi takaisin, kun tuote on täyttänyt käyttötarkoituksensa ja tuote voisi siirtyä seuraavalle tarvitsijalle. Tällöin tuotteita ei valmistettaisi turhaan suuria määriä, vaan kyse olisi yksittäisen esineen käyttöasteen kasvattamisesta - lähtökohtaisesti esine olisi valmistettu kestäväksi ja sen käyttö olisi resurssitehokasta. Kirjaston vanha nimi lainasto, on ajattelemisen arvoinen konsepti, joka on syntynyt resurssiniukkuuden tarpeisiin.

Tarkoitan kuluttajalähtöisillä toimintatavoilla paljon muutakin: Tämä voisi pitää sisällään mm. ruokahävikin myymistä halvalla ulkopuolelle tai vastuunkannon ulkoistamista vaikkapa liikenteessä (esim. sähköautojen parempaa leasing-autoilun edistämistä). Kaikkia kulutuskäyttäytymistä ohjaavia toimintatapoja leimaa se, että ne ovat ketterämpiä tapoja ohjata ihmisten käyttäytymistä kuin esim. lainsäädäntö (jota myös tietenkin tarvitaan).

Yksi ajatuksellinen idea on myös kuluttajalähtöisen ajattelutavan muutoksen edistäminen. Esim. aurinkopaneeli-investointien yhteydessä puhutaan takaisinmaksuajoista. Itse en ajattele kuluttajana takaisinmaksuaikaa vaan sitä, miten paljon pystyn pienentämään jatkuvia menoja ja kuluja. Jos minulle kertyy rahaa säästöön, sijoitan sen mielelläni sellaiseen laitteeseen, joka vähentää jatkuvien menojen osuutta. Tämähän on järkevämpää kuin esimerkiksi lomamatkan ostaminen. Työelämä muuttuu, ja vakituista työtä on yhä harvemmin saatavilla. Pienet jatkuvat menot ovat tässä yhtälössä tärkeitä ja vähentää taloudellisia riskejä. Tällöin kuluttajalähtöisyys on siinä, että investoidaan hyvinä aikoina niihin ympäristöystävällisiin tekoihin, jotka näkyvät myös kukkarossa vähinä menoina. Olisiko osuva termi esim. "kuluttajalähtöinen ympäristöjousto"?

 

Kari Laasasenaho, asiantuntija TKI, SeAMK Ruoka

Lähteet: 

IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) 2018. IPCC PRESS RELEASE: Summary for Policymakers of IPCC Special Report on Global Warming of 1.5ºC approved by governments. Saatavilla: https://www.ipcc.ch/pdf/session48/pr_181008_P48_spm_en.pdf

 

Design by Oddmob