Torakat ja me

01.11.2016

On lokakuun ensimmäinen kylmä päivä ja käpytikka nakuttaa. Tunnin jyystämisen jälkeen se on saanut aikaan kaksi kauniin pyöreää reikää talonpäätyyn, ja meuhkaa kattorakenteissa niin että eristevillat pöllyävät. Se haluaa kärpäsentoukista proteiinin samalla tavalla kuin Aasiassa on ötököitä popsittu ihmisravinnoksi raakana ja kypsennettynä iät ja ajat.

Suomessa hyönteishypetys on vielä puhdasta teoriaa, joka kaupallistuu euroja takoviksi tuotteiksi vasta, kun on markkinoille tuotavia sovelluksia. Niitä konseptoitiin kevätlukukaudella 2016 yhdistämällä kaksi kurssia kahdelta eri koulutusalalta: liiketoiminnan opiskelijat tutkivat ja tunnustelivat kuluttajarajapintoja, kulttuurituottajat taas konseptoivat tuotteille olomuotoja ja visualisoivat niiden kaupallista olemusta. Ohjaavina opettajina minä ja yliopettaja Terhi Anttila.

 

Matkalla öklöstä ihanaksi

Ennen kuin ötökät ovat marketeissa ja ruokapöydällä siinä missä hampurilaiset, kananugetit ja kevytlevitteetkin, tarvitaan paljon laboratoriotyötä, maistelua, tuotekehittelyä ja – brändäystä. Tiedämme, että suurimittainen ötökkäteollisuus vaatii parkkitalon kokoisia tehtaita, mutta millä konsteilla vaikkapa öklöltä tuntuva torakkapulveri visualisoidaan markkinakelpoiseksi?

Totuus on, että hyönteisproteiinin maku on juureva ja hituisen savuinen. Se antaa siis varmasti vuorenrinnettä ylös-alas samoavalle lisäpotkua. Sen voi myös sekoittaa leipomotuotteisiin, ja tie kräkkereille, patukoille ja aamiaismuroille on auki. Tuotesegmentti on kuitenkin kilpailtu, koska kuluttajien huomiosta taistelevia viimeisen päälle muotoiltuja pakkausilmeitä on pilvin pimein. Visuaalisen tuoteminuuden ja oman mielikuvareviirin (lue: monopolin) luomiseen tarvitaankin taitoa. Hyvä niin, sillä juuri taitojen opiskeleminen on opettavaista, vaikka onkin vaivalloista. Samalla tuli todistettua, etteivät uudet tuotteet synny itsekseen, vaan kovalla työllä. Sen sijaan ne katoavat markkinoilta kuin huutolaispoika häntä koipien välissä, koska sellainen on markkinoiden laki. Näkymätön käsi, sanoisi Adam Smith, jos vielä eläisi.

 

 

hyönteis.png

 

 

Kuva: Tiina Lehtinevan (vas.) ja Sofia Nokian (oik.) visuaaliset käyttöliittymät hyönteisproteiinijauheelle.

 

Esa Antero Savola

Graafisen muotoilun yliopettaja

SeAMK Liiketoiminta ja kulttuuri

Kulttuurituotannon koulutusohjelma

 


Fatal error: Call to a member function getUserUserBio() on null in /var/www/clients/client676/web1310/web/packages/problog/helpers/blogify.php on line 370