@SeAMK

Vaivaisuusko kunniaan?

15.12.2016

Seitsemän tutkijan muodostama Viva (lue vaiva)-kollektiivi julkaisi juuri Gaudeamuksen kustantamana kirjan, jonka viesti on selkeä: kaikki ihmiset ovat vaivaisia, eikä sitä seikkaa tulisi piilottaa, vaan hyväksyä ja rakentaa yhteiskunnat sen varaan.

Työskentelen Seinäjoen ammattikorkeakoulussa Sosiaali- ja terveysalalla tutkintopäällikkönä ja olen yksi kirjan kirjoittajista. Muut kuusi kirjoittajaa ovat yhteiskuntatieteilijöitä Helsingin ja Tampereen yliopistoista. Kirjamme lähtökohtana on turhautuminen suomalaiseen vanhushoivapolitiikkaan.

Kuva: Takarivi vasemmalta:Minna Zechner, SeAMK; Olli Karsio Tampereen yliopisto (tohtorikoulutettava); Tiina Vaittinen Tampereen yliopisto (tohtorikoulutettava). Eturivi: Antero Olakivi, Helsingin yliopisto (tohtorikoulutettava); Lena Näre Helsingin yliopisto (apulaisprofessori), Liina Sointu Tampereen yliopisto (tutkija, väitellyt), Hanna-Kaisa Hoppania, Tampereen yliopisto (yliopistolehtori).

Mikä vanhushoivapolitiikassa sitten on vialla? Se, että korostamalla aktiivista ikääntymistä, golfaavia seniorikansalaisia ja pienentämällä hoitajamitoitusta on sivuutettu hoivan ja vanhenemisen maailmaan kuuluva vaivaisuus, tarvitsevuus ja ruumiillisuus. Vanhushoiva on ollut jo pitkään leikkausten kohteena, mutta erityisen huolestuttavaa on, että säästölinjauksien pohjana tuntuu olevan ajatus, että hoivaa voitaisiin tarkastella pelkkinä numeroina. Jokainen alaspäin viilattu budjettiluku tuntuu vanhuksen arkielämässä harventuneina vessakäynteinä, entistä märempinä vaippoina, yhä enemmän yksin vietettynä aikana ja monina tyydyttymättöminä hoivatarpeina.

Konkreettinen esimerkki tällaisista numeroista tulee hallituksen Nordic Healthcare Groupilta tilaamasta selvityksestä[1], jossa todetaan, että vanhushoivasta on mahdollista säästää 936 miljoonaa euroa, sillä 40 prosenttia hoivakotien asukkaista voisi asua kotonaan kotiin tuotavien palveluiden turvin. Samalla kuitenkin tutkimukset osoittavat, että hoivakotiin on erittäin vaikea päästä, joten niissä asuu heikkokuntoisia vanhuksia ja usein tarve on lähinnä saattohoidolle[2]. Myös kotihoitoa saadakseen on hoivan tarpeiden määrien oltava suuria[3] ja tiedetään, että jos kotihoidon käyntejä on useita päivässä, on halvempaa tarjota asiakkaalle paikkaa hoivakodissa[4].

Tuomme kirjassamme esiin, että vanhuspoliittisessa keskustelussa korostuu erityisesti neljä asiaa:

-          Hoivaan tarvitsevien vanhojen ihmisten hauraus, heikkous, sairaudet –vaivaisuus, piilotetaan kutsumalla heitä ikäihmisiksi ja senioreiksi ja harmaiksi panttereiksi.

-          Väitetään, että leikkaukset, jotka naamioidaan hoivapalveluiden kehittämiseksi ovat väistämättömiä, sillä vain julkista sektoria kaventamalla hyvinvointivaltio voidaan pelastaa.

-          Rahasta ja siitä, kuka hoivan maksaa tai mihin raha päätyy, ei puhuta. Puhutaan ehkä säästöistä, mutta ei siitä, että vanhus maksaa hoivan kustannuksista entistä suuremman osan itse.

Palveluja ulkoistettaessa puhutaan palvelutuotannon monipuolisuudesta, mutta ei mainita, että suuret hoivayritykset tekevät vanhusten tarpeista ja suomalaisten verovaroista voittoa ja pahimmassa tapauksessa kotiuttavat ne lopulta veroparatiiseihin



[1] Sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämis- ja säästöpotentiaalin arviointi. VNK TEAS-hanke 6.1.1 Sote-uudistuksen ja itsehallintoalueiden muodostamisen tukemista koskevat selvitykset. Väliraportti 2.5. 2016. http://stm.fi/documents/1271139/1979378/Nordic+Healthcare+Group%2C+Sosiaali-+ja+terveyspalveluiden+kehitt%C3%A4mis-+ja+s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6potentiaalin+arviointi%2C+v%C3%A4liraportti+2.5.2016.pdf/259f22a7-acb7-4b9e-9c9a-7e5ae37e3976

[2] Schön, P. , Lagergren, M. & Kåreholt, I. (2015) Rapid decrease in length of stay in institutional care for older people in Sweden between 2006 and 2012: results from a population-based study. Health and Social Care in the Community 24(5) 631–638.

[3] Heinola, R., Finne-Soveri, H., Noro, A., Kauppinen, S., Koskinen, S., Martelin, T. & Sainio, P. (2010) Vanhusten kotiin annettavat palvelut ja omaishoidon palvelut. Teoksessa S. Kauppinen (toim.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijoiden arvioita peruspalvelujen tilasta Peruspalvelujen tila 2010 –raportin tausta-aineisto, 34−43. Helsinki: THL. https://core.ac.uk/download/pdf/12361486.pdf

[4] Lumio, J. (2015) Laitoksesta kotiin – syntyikö säästöjä? Ikäihmisten palveluiden muutosten kustannusvaikutukset Tampereella. Sitran selvityksiä 94. Helsinki: Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksia94.pdf

 

Teksti: Minna Zechner, tutkintopäällikkö, SeAMK Sosiaali- ja terveysala

 

Design by Oddmob