@SeAMK

Valkuaiskasveilla vaihtoehtoja viljelykiertoon

15.12.2017

Kotimaisen rehuvalkuaisen omavaraisuusaste on Suomessa hämmästyttävän alhaisella tasolla: vain noin 15 % karjan valkuaisrehusta tuotetaan kotimaassamme ja loput tuodaan ulkomailta, pääasiassa erilaisina soijaperäisinä tuotteina. Sen lisäksi että tuonti vie rehuntuotannon tuloja meiltä ulkomaille, soijarehujen käyttö ei ole kovin eettistä ja monet valkuaiskasvien tuomat hyödyt jäävät viljelijöitä täysin hyödyntämättä.

Valkuaiskasvit voidaan luokitella yksi- ja monivuotisiin, tai puitaviin ja nurmivalkuaiskasveihin niiden käyttötarkoituksen ja ominaisuuksien mukaan. Luonnollisesti nurmivalkuaiskasvit, kuten apilat ja sinimailaset, soveltuvat märehtijöiden rehustukseen kun taas puitavat kasvit, esimerkiksi herne, lupiini ja härkäpapu, soveltuvat rehukäytön ohella myös elintarviketalouden tarpeisiin. Sadontuoton lisäksi valkuaiskasvit toimivat erinomaisina maanparannuskasveina. Palkovalkuaiskasvit kykenevät sitomaan maaperään typpeä jolloin sitä jää myös seuraavan satokasvin käyttöön pienentäen lannoituskustannuksia, ne puhdistavat hyvin maaperää ja toimivat loistavina esikasveina muun muassa viljoille.

Monilla valkuaiskasveilla onkin joko paalujuuri tai syvä ja laaja juuristo, jotka työntyessään maaperään muodostavat sinne uusia käytäviä ja onkaloita jolloin maaperän huokostilavuus kasvaa. Tämä edesauttaa kasvien hapensaantia sekä veden kulkeutumista maassa, mikä onkin erittäin tärkeää sillä tiivistyneessä maassa vesi alkaa seisoa pellolla, hankaloittaa sadonkorjuuta, on suoraa tehokkaan peltoalan menetystä ja johtaa erilaisiin seurannaisprosesseihin kuten denitrifikaatioon. Muistamme kuitenkin, että vaikka valkuaiskasvit toimivat hyvänä vaihtoehtona viljelykierrossa maan tiivistymisen ehkäisemiseksi, toki nekään eivät yksistään kykene korjaamaan jo pahoin tiivistyneen maaperän ongelmia.

Sateiset kesät ovatkin olleet kovin tuttuja takavuosina, ja sopeutuminen muuttuviin sääolosuhteisiin tuo viljelyyn toki mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Paras tapa sopeutua ilmastonmuutokseen olisikin laajentaa tilan kasvivalikoimaa jolloin epäsuotuisimmat vuodet eivät koidu koko tilan tuotannon tappioksi, vaan aina on jotakin kaiken varalle. Näihin molempiin vaihtoehtoihin löytyy laajasta valkuaiskasvien kirjosta jotakin: haasteellisempia mutta suotuisana kesänä erittäin antoisia kasveja, mutta myös perusvarmoja onnistujia kurjemmissakin keleissä. Samalla kun esimerkiksi härkäpavulle suotuisa viljelyalue kipuaa aina vain pohjoisemmaksi, on meillä kolikon toisella puolella myös näitä kesiä kun koko kasvukausi viivästyy ja sato ei ehdikään tuleentua, kuten Ylistaron kenttäkokeilla kävi: härkäpapua olisi päästy puimaan ehkä noin marraskuun 15. päivän tienoolla, jos lämpösummaa olisi sinne saakka kertynyt! Kiinnostus valkuaiskasveja kohtaan on noussut, ei vain sadontuoton vuoksi, vaan myös aiemmin lueteltujen ominaisuuksien vuoksi, sillä vaikka itse sato jäisi peltoon valkuaiskasvien viljely hyödyttää pellon kuntoa ja toimintaa monilla muillakin tavoin mitä ei silmällä erota.

Kiinnostusta ja tietämystä valkuaiskasvien viljelyä kohtaan pyritäänkin selvittämään ja nostamaan Tuota Valkuaista- hankkeessa. Hanke tähtää nostamaan valkuaiskasvien omavaraisuusastetta tuottamalla ja välittämällä uusinta tietoa valkuaiskasvien viljelystä, markkinoista ja erilaisista mahdollisuuksista Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa monipuolisella toiminnalla haastatteluista kyselyihin, kenttäkokeisiin ja mallintamiseen.  Tiedottaminen vastaavasti tapahtuu seminaareista pienryhmätoimintaan, opintomatkoihin ja PellonPiennarpäiviin sekä muun muassa someviestinnän avulla Facebookissa, joten jokaiselle löytyy varmasti omanlainen kanava seurata hankkeen toimintaa.

Tuota Valkuaista, lyhyemmin TUOVA, alkoi vuonna 2016, ja päättyy vuoden 2018 loppuun mennessä, eli toimintaan ehtii vielä hyvin mukaan. Hanke on yhteisrahoitteinen, jonka päärahoittajana toimii Manner Suomen maaseudun kehittämisrahasto. Näin kaikki hankkeessa tuotettu tieto on avoimesti kaikkien saatavilla. Toteutuksesta vastaa Luonnonvarakeskus, yhteistyössä Helsingin Yliopiston Ruralia instituutin, Perunantutkimuslaitoksen sekä ProAgria Etelä-Pohjanmaan kanssa.

Jos valkuaiskasvit kirvoittivat juuri mielesi, lue lisää  hankkeestamme www-sivuiltamme tai seuraa meitä Facebookissa. Hankkeen tulevien tapahtumien ja matkojen tiedottaminen löytyy ProAgria Etelä-Pohjanmaan sivuilta.


Tervetuloa mukaan toimintaan!

 

Hanna Kekkonen

Projektivastaava

Luonnonvarakeskus

Hanna.kekkonen@luke.fi

Puh. 0295328479

Design by Oddmob