@SeAMK

Turvallisuus edellä puuhunkin

24.08.2018

Isäni äiti istutti viitisenkymmentä vuotta sitten hopeapajun kotitalonsa joenrantaan. Pajun vieressä on saman ikäinen rantasauna. Talo on sittemmin päätynyt perheeni kesäpaikaksi ja puu on vuosien mittaan kasvanut rantapenkalla, hyvällä kasvupaikalla, melkoisen suureksi. Sen alle on tuotu kylpytynnyri, joka on ahkerassa käytössä, mutta likaantui putoavista lehdistä ja muusta roskasta. 

Hopeapaju ei ole pitkäikäinen puulaji ja tämäkin yksilö alkoi osoittaa vanhenemisen merkkejä, joten se olisi syytä poistaa ennen kuin se kaatuu. Kasvupaikka on melkoisen haastava lähellä olevien puiden, saunan ja kylpytynnyrin vuoksi. Normaali kaataminen ei onnistuisi jäällekään, koska joki pysyy sulana läpi vuoden.

Otin kaatamisen puheeksi SEDU Tuomarniemen kahvipöydässä lehtori Veijo Kangasmäen kanssa, koska tiesin hänen olevan tämän alan asiantuntija. Veijo vetää SEDUn ensi vuoden alussa alkavaa arboristikoulutusta, jossa opetetaan tämänkaltaista erikoispuiden kaatoakin. Hän kävi katsomassa paikkaa ja kaatopäivä sovittiin.

Toimin maahan jäävänä apulaisena, kun mestari itse kiipesi pajuun. Se, mikä Veijon toiminnasta jäi erityisesti mieleen, oli rauhallisuus ja työturvallisuuden täydellinen huomioiminen. Mitään ei jätetty sattuman varaan. Veijo oli koko ajan turvavaljaissa kahdella tukeviin oksiin kiinnitetyllä turvaköydellä välillä niiden varassa roikkuenkin. Työvälineet, kuten moottorisaha, oli varmistettu omilla köysillään. Puun kaatuminen väärään suuntaan estettiin taljoilla ja vaijereilla. Jokainen vaihe suunniteltiin huolellisesti etukäteen, jotta yllätyksiltä vältyttäisiin. Yksi yllätys tuli, kun kevyen näköinen oksa olikin yllättävän tuore ja raskas eikä pudonnut ihan suunnitellusti, mutta turvajärjestelyt toimivat. Tällaisella asenteella voi lähteä opastamaan tulevia ammattilaisia. 

Pajusta tuli melkoisesti polttopuuta, jonka pilkoin sähkökäyttöisellä moottorisahalla ja kirveellä. Sahaa käyttäessäni minulla oli aina turvahousut ja –saappaat sekä suojalasit. Kirvestä olen käyttänyt vuosikymmeniä eikä koskaan ole sattunut mitään sormeen tullutta haavaa pahempaa. Nyt erästä sitkeää oksan haaraa pieniessäni kirves lipsahti täydellä vauhdilla sivuun ja osui oikeaan nilkkaan. Veijolta aikaisemmin saamani ohjeen muistaen olin kuitenkin laittanut jalkaan turvasaappaat, jotka vaimensivat iskun harmittomaksi. Ilman saapasta edessä olisi ollut matka ensiapuun tikkejä saamaan ja useamman päivän toipuminen. Vahinko ei varoita tulostaan.

Hannu Lassila 
Yliopettaja 
SeAMK Ruoka

Design by Oddmob