@SeAMK

Tonttu

21.12.2018

Rauhallista joulua AgroBlogista

näiden kuvien ja perinteisen Tonttu-runon myötä.

25392_358967099455_1143465_n.jpg

 

Oletko koskaan lukenut tutun Tonttu-joululaulun sanoja?

Näistä huokuu perinteet. Helppo fiilistellä ja rauhoittua hetkeksi.

 

 

    TONTTU

    Pakkasyö on, ja leiskuen

    pohja loimuja viskoo.

    Kansa kartanon hiljaisen

    yösydänuntaan kiskoo.

    Ääneti kuu käy kulkuaan,

    puissa lunta on valkeanaan,

    kattojen päällä on lunta.

    Tonttu ei vaan saa unta.

 

    Ladosta tulee, hankeen jää

    harmaana uksen suuhun,

    vanhaan tapaansa tirkistää

    kohti taivasta kuuhun;

    katsoo metsää, min hongat on

    tuulensuojana kartanon,

    miettivi suuntaan sataan

    ainaista ongelmataan.

 

    Partaa sivellen aprikoi,

    puistaa päätä ja hastaa

    tätä ymmärtää ei voi,

    ei, tää pulma on vasta.

    Heittää tapaansa järkevään

    taas jo pois nämä vaivat pään,

    lähtee toimiin ja työhön,

    lähtee puuhiinsa yöhön.

 

    Aitat ja puodit tarkastain,

    lukkoja koittaa nytkin,

    lehmät ne lehdoista näkee vain

    unta kahleissa kytkyin;

    suitset ja siimat ei selkään soi

    ruunan, mi myöskin unelmoi:

    torkkuen vasten seinää,

    haassa se puree heinää.

 

    Lammasten luo käy karsinaan,

    makuulla tapaa ne ukko;

    kanat jo katsoo, pienallaan

    istuu ylinnä kukko;

    kopissa Vahti hyvin voi,

    herää ja häntää liehakoi,

    tonttu harmajanuttu

    Vahdille kyllä on tuttu.

 

    Puikkii ukko jo tupahan,

    siellä on isäntäväki,

    tontulle arvoa antavan

    näiden jo aikaa näki;

    varpain hiipivi lasten luo,

    nähdäkseen sulot pienet nuo,

    ken sitä kummeksis juuri:

    hälle se riemu on suuri.

 

    Isän ja pojan on nähnyt hän

    puhki polvien monten

    nukkuvan lasna; mut mistähän

    tie oli avutonten?

    Polvet polvien tietämiin

    nousi, vanheni, läks, – mihin niin?

    Ongelma, josta halaa

    selkoa, noin taas palaa!

 

    Latoon, parvelle pyrkii vaan,

    siellä hän pitää majaa:

    pääskyn naapuri suovallaan

    on liki räystään rajaa;

    vaikka pääsky nyt poissa on,

    keväällä tuoksuun tuomiston

    kyllä se saapuu varmaan

    seurassa puolison armaan.

 

    Silloin aina se sirkuttaa

    monta muistoa tieltä,

    ei toki tunne ongelmaa,

    näin joka kiusaa mieltä.

    Seinän raosta loistaa kuu,

    ukon partahan kumottuu,

    liikkuu parta ja hulmaa,

    tonttu se miettii pulmaa.

 

    Vaiti metsä on, alla jään

    kaikki elämä makaa,

    koski kuohuvi yksinään,

    humuten metsän takaa.

    Tonttu puoleksi unissaan

    ajan virtaa on kuulevinaan,

    tuumii, minne se vienee,

    missä sen lähde lienee.

 

    Pakkasyö on, ja leiskuen

    pohja loimuja viskoo.

    Kansa kartanon hiljaisen

    aamuhun unta kiskoo.

    Ääneti kuu käy laskemaan,

    puissa lunta on valkeanaan,

    kattojen päällä on lunta.

    Tonttu ei vaan saa unta

 

   Tomten: Viktor Rydberg., suom. Valter Juva. 1914

 

 

Onnellista joulua! Palataan pian uusien tuulien myötä!

25392_358967074455_3442928_n.jpg

Kuva ja toivotukset:

Soila Mäntymaa,

projektipäällikkö, Asiantuntija TKI

SeAMK Ruoka

 

Design by Oddmob