@SeAMK

Maistuuko jauhomato?

13.04.2018

Ruoka-yksikön toiseen kahvitilaan oli muutama aika sitten ilmestynyt pieni rasiallinen karamellisoituja jauhomatoja. Matkalaiset olivat tuoneet ne ja muitakin vastaavia herkkuja Belgiasta. Maistoin niitä itsekin eikä se tuntunut ihan pahalta. Totta kai se vaati hiukan enemmän rohkeutta kuin vaikkapa normaalin suklaan maistaminen. Normaalin siksi, että tarjolla oli suklaapaloja, joiden keskellä köllötti kuivattu ötökkä, ilmeisesti kotisirkka. Itse asiassa huomasin hyönteiset vasta suklaapalan syötyäni.

Sudenpentujen käsikirja eli Wikipedia kertoo, että jauhomato on kaikkialla maailmassa tavattavan kovakuoriaisen, jauhopukin, toukka. Jauhopunkkeja elää esimerkiksi linnunpesissä, lahopuussa ja ihmisasunnoissa. Jauhomato on yleisin lemmikkimatelijoiden ja häkkilintujen ruokkimiseen käytetty hyönteinen.

Päätin testata pienellä kohderyhmällä miten lähipiirini suhtautuu matoon elintarvikkeena. Ensimmäinen ryhmä oli eräs SeAMK:n työryhmä, jonka kokoukseen vein kahvikupilla parikymmentä toukkaa. Läsnä olleista vajaasta kymmenestä henkilöstä vain kolme ei suostunut maistamaankaan näitä snakseja. Maistajien palaute oli poikkeuksetta positiivinen. Madoista jäi suuhun sama jälkimaku kuin toffeekaramellista. Erona vain se, että toukan kuoren kitiini tuntui hampaissa kuten leivässä olevat viljakuidut tai maapähkinän kuoret. Muutama söi useammankin madon.

Keskiviikkoisin Ähtärissä kokoontuu kuntosalille reilun kymmenen miehen ryhmä kuntoa kohentamaan ja sosiaalisia suhteita hoitamaan. Tunnin vuoron aikana ehditään vuodenajasta ja paikallaolijoista riippuen muun tekemisen ja kyykkäämisen ohella ampua monta jänistä tai hirveä ja pyytää useampi kilo kuhaa. Joidenkin koirien retket tulevat myös kaikille tutuiksi. Ryhmän keski-ikä on jo reilusti yli kuudenkymmenen. Pidin tälle ryhmälle pienen kuva-arvoituksen, joka ei liittynyt mitenkään matoihin ja ravisutin samalla kädessäni pahvimukia, jossa oli voittajan palkinto. Arvoituksen ratkaisi joukon nuorin jäsen, joka sitten otti mukista palkinnon ja laittoi sen katsomatta suoraan suuhunsa. Maku oli tälläkin kertaa toffeemainen ja ihan hyvä. Ilmekään ei muuttunut, kun palkintokarkin laatu selvisi. Kaikki muutkin maistoivat matoja ennakkoluulottomasti. Eikä niitä pahoiksi moitittu.

Pääsiäisenä naapurit, jälkikasvu ja vävyt saivat osallistua testiin. Taisipa kolmivuotias tyttärenpoikakin maistaa, sen ikäisellä kun ei vielä ole ennakkoluuloja. Ainoat kieltäytyjät olivat naapurin isäntä ja Tarmo. Isäntä sanoi syövänsä sianlihaa niin kauan kuin sitä on saatavilla ja vasta sitten matoja. Suurin pettymys oli sitten Tarmo, joka vastoin odotuksiani ei suostunut maistamaan matoja, vaikka tarjosin niitä useammankin kerran. Tarmo vain nuuhkaisi matoja ja taisi jopa vähän loukkaantua tällaisista ”herkuista”. Juusto olisi ollut mieluisampaa. Tarmo on muuten kyllä nimelleen kunniaksi, vaikka reilun kymmenen vuoden iästä huolimatta ei kävely oikein tahdokaan sujua. Kaikki siirtymiset pitää tehdä juosten.

Hannu Lassila

Yliopettaja

SeAMK Ruoka

Design by Oddmob