@SeAMK

Lihan 40. jatkokoulutuspäivät Hämeenlinnassa

08.12.2017

Klikkiotsikon kautta koulutusteemaan eli missä tilanteessa liha-alan koulutus on Suomessa? Liha-ala työllistää Suomessa reilu 8000 henkeä ja kansainvälisesti tuhansia. Suomalaisyrityksissä ikäjakauma varsinkin toimihenkilöpuolella on melko korkea, joten työpaikkoja tulee tarjolle tasaista vauhtia. Toimialalla on tartuttu tuleviin rekrytointitarpeisiin ja tämänkertaisten Jatkokoulutuspäivien teema koulutus oli tiukka katsaus alan koulutuksen tilanteeseen.

Mukana jatkokoulutuspäivillä oli vajaa 60 lihateknologia, joista suurin osa oli yritysten edustajia eli alan koulutuksen tilanne kiinnostaa työnantajia. Koulutuspäivän aikana pidettiin kymmenen esitystä liha-alan koulutuksesta tai koulutustarpeesta. Kansainvälisen tason koulutusnäkökulmasta katsottuna yhdeksi uhkakuvaksi liha-alalla voi nostaa tutkimustyön osalta alakohtaisten substanssiaineiden integroinnin yleiseksi elintarvikealan koulutukseksi. Ajatuksena hyvältä vaikuttava yhteisopetus eri alojen kesken kuten maito, vilja, kasvis jne. on maailmalla johtanut tutkijatason opetuksen hiipumiseen ja pahimmillaan jopa liha-alan koulutuksen katoamiseen opetusvalikoimista. Vastaavan huomion tein itse aikaisemmin tänä vuonna, kun selvitin mahdollisia oppilaitoskumppaneita ammattikorkeakoulutasolta Euroopasta. Selkeät lihateknologian ja myös vastaavat maito tai viljapuolen opinnot olivat opintosuunnitelmissa sisällytetty usein prosessi, tuotekehitys tai vastaavien yleiskurssien sisään. Alakohtaiset syventävät opinnot olivat vähissä.

Mikä merkitys sillä voi olla, vaikka opetusta yhdistellään ja voihan se olla mahdollisuus johonkin uuteen? Tietysti yhteistyö tuo uusia mahdollisuuksia, mutta mikä on se ydinosaaminen, jota tarvitaan liha- ja elintarvikealan aidon kehityksen varmistamiseen. Kapea erityisosaaminen tai kaikesta vähänosaaminen tuottavat erilaisia tuloksia. Siihen mikä olisi oikea toimintatapa liha-alalla ei esityksistä selvää vastausta saanut, mutta päivän esityksistä jäi vahvasti mieleen termi vähänosaaminen. Onko se sama kuin monipuolinen osaaminen vai onko se pahimmillaan ydinasioiden osaamattomuutta? No lopputulemana korkeakoulutason lihateknologian opetuksesta Suomessa voi todeta, että alan yritykset sitkeästi pyrkivät tukemaan alan korkeatasoista koulutusta, että jatkossakin osataan tarjota mureita pihvejä.

Oma roolini näillä koulutuspäivillä kuunteluoppilaan roolin lisäksi oli eli se, että pidin esityksen SeAMK:n Liha- ja valmisruokakoulutuksen tilanteesta ja millaisia yhteistyömahdollisuuksia meillä on tarjolla alan yrityksille. Ilmeisesti jokin vaikutus esityksellä oli koska päivän lopuksi olin saanut kolme lupausta yhteistyöstä ja kahdessa niistä on tulossa luennointiyhteistyötä. Hyvän lisän päivän antiin toivat keskustelut siitä mitä Liha- ja valmisruoka-alan insinöörikoulutuksen kehittämisessä on muistettava, jos tulevaisuuden koulutuksen uudistuksissa ammattikorkeakoulut voisivat tarjota kandivaiheen opintoja yliopistojen maisterivaiheen opintoihin suuntaaville. Tyytyväisyyttä lisäsi se, että yleisön joukossa oli kolme Seinäjoen ammattikorkeakoulusta valmistunutta elintarvikeinsinööriä, jotka olivat jatkaneet Helsingin yliopistoon lihateknologian opintoihin ja valmistuneet elintarviketieteiden maisteriksi.

Koska kuulijakunta koostui liha-alan edustajista, niin esitykseni lopuksi piti nostaa esille hyönteisteema muistuttamaan mahdollisista koulutustarpeista tulevaisuudessa. Yllättävän vilkas keskustelu hyönteisten käytön osalta syntyi ja johtopäätöksenä päivän teeman, liha-alan koulutuksen osalta voi todeta seuraavaa; Lihateollisuus työllistää ja tarvitsee tutkijatason osaajia sekä liha-alan insinööriosaamista, mutta myös niitä jotka tietävät mitä kotisirkan ”reisipalasta” voisi valmistaa.

Matti-Pekka Pasto

SeAMK Ruoka

 

 

Design by Oddmob