@SeAMK

Kuka hoitaisi maaseudun kulttuurimaisemaa?

26.11.2017

Ihmiset ovat vaikuttaneet Suomessa lähestulkoon jokaiseen kolkkaan jollain tapaa muuttaen luonnonmaisemaa vähitellen kulttuurimaisemaksi. Varsinaisen kulttuurimaiseman synnyn katsotaan alkaneen nimenomaan maanviljelyn seurauksena. Eri sukupolvien työt muodostavat kulttuurimaisemaan kerroksia, joista heijastuu luonnon, asutusrakenteen kasvun, viljelytekniikoiden ja eri aikakausien maatalouspolitiikan vaikutukset. Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman 2014–2020 mukaan suurin osa Suomen arvokkaista kulttuuriympäristöistä sijaitsee edelleen maaseudulla.  Kuudennen sukupuuttoaallon kynnyksellä eliölajien katoaminen on ollut mediassa esillä, mutta samaan tapaan myös kulttuurimaisemien monimuotoisuus on vähenemässä.

Maisema ei ole koskaan valmis, vaan se muuttuu edelleen jatkuvasti sekä ihmistoiminnan että luonnon vaikutuksesta. Maaseutumaisemaan vaikuttaa erityisesti toimenpiteet, jotka muuttava maankäyttöä sekä viljelytekniikoita ja -kasvilajivalikoimaa. Näiden muutosten seurauksena entisaikoina tarpeellinen on muuttunut nykypäivänä tarpeettomaksi. Ladot ovat jääneet tyhjilleen, kun sadot varastoidaan suoraan tilakeskuksiin. Heinäseipäiden käyttäminen on nykymittakaavassa tehotonta, joten ne ovat kadonneet maisemasta. Toisaalta vanhojen kulttuurillisten elementtien hävitessä maisemaan on tullut tilalle uusia elementtejä, jotka heijastavat aikakauden kulttuuria. Tästä esimerkkinä isot säilörehupaalit, jotka ovat jo pysyvä osa maaseutumaisemaa. Paikoin kulttuurimaisemallisille rakenteille on myös keksitty uusia käyttötarkoituksia, jolloin niiden elämä on jatkunut vaikka alkuperäistä käyttöä niille ei enää ole. Maitolaitureita on palautunut teiden varsille lasten odotellessa niissä koulutakseja ja kotipihoihin on tarjolla latomaisia rakennelmia klapiliitereiksi.

Maisema kuuluu osana ihmisten juuriin, alueidentiteettiin sekä suomalaiseen kulttuuriin ja se koetaan konkreettisten asioiden kautta. Paikallinen maisema on vahvasti mukana joka paikassa missä ihmiset liikkuvat. Niinpä maisema ja sen tila koskettavat alueen maanomistajan lisäksi jokaista ohikulkevaa ihmistä. Kun asiaa on kokemassa samaan aikaan suuri joukko ihmisiä, ristiriitojen muodostumiselta ei voida välttyä. Jokaisella on oma mielipiteensä siitä, miltä maiseman pitäisi näyttää, mitä sinne kaivattaisiin lisää ja mitä siellä ei ainakaan pitäisi olla. Osa muutoksista, kuten tuulivoimaloiden rakentaminen, herättää suuriakin tunteita. Sen vuoksi erilaisten toiveiden huomioiminen ja yhteensovittaminen olisi tärkeää.

Koska maiseman kokeminen on kaikki ohikulkevia ihmisiä yhdistävä tekijä, myös sen hoidon voidaan ajatella olevan yhteinen asia. Tämän toteutumiseksi tarvittaisiin talkoohenkeä sen sijaan, että pirstaloidutaan kukin hoitamaan omia asioita omalla pienellä tontilla. Maaseutumaisemien hoito voisi toimia yhteisön yhtyeensitojana ja identiteetin vahvistajana. Talkooperinteellä on satavuotiaassa Suomessa pitkät perinteet ja se on itsessään osa suomalaista kulttuuriperintöä. Onko talkoohenkeä vielä jäljellä? Aiempien kokemusten mukaan kyliltä kyllä löytyy vielä yhteisöllisyyttä ja tahtoa tehdä työtä oman yhteisön ja ympäristön hyväksi, erityisesti jos päämäärä koetaan yhteiseksi. Tätä aletaan testata käytännössä tulevan vuoden aikana Etelä-Pohjanmaalla MAHKU-hankkeen toiminnassa.


Seuraa hanketta Facebookissa @mahkuhanke ja vastaa kyselytutkimukseen.

 

Tuija Selänpää
0295326305

tuija.selanpaa@luke.fi
Luonnonvarakeskus, Seinäjoki


Maaseudun kulttuurimaiseman monimuotoisuuden mahdollisuudet- hanke kartoittaa kyselytutkimuksen avulla paikallisten asukkaiden ajatuksia oman asuinpaikkansa kulttuurimaiseman tilasta sekä kiinnostusta osallistua sen hoitoon. Hankkeen tavoitteena on edistää maaseudun kulttuurimaiseman säilymistä Etelä-Pohjanmaalla ja aktivoida paikallisia asukkaita oman asuinympäristönsä kulttuurimaiseman hoitoon. Hankkeen toteuttaa Luonnonvarakeskus.

 

Design by Oddmob