@SeAMK

Arjen oivalluksista innovaatioihin

03.04.2017

Kuluttajien vaatimukset elintarvikealaa kohtaa ovat viime vuosikymmeninä nousseet huimasti. Enää ei riitä, että tarjotaan ihmisille polttoainetta, vaan mukana täytyy olla elämyksiä, uutuuksia ja vaihtelua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että elintarvikealalla toimivan yrityksen on hypättävä rohkeasti innovaatiojunan kyytiin.

Innovaatio voi kuulostaa isolta ja pelottavalta sanalta. Eihän innovaatioita synny kuin isoissa monikansallisissa yrityksissä, eihän? Miten innovaatiot edes liittyvät pk-elintarvikeyrityksiin? Innovaatio ei kuitenkaan aina välttämättä ole jotain suurta, vaan se voi olla myös pienempi, tiettyyn markkinarakoon tarkasti sovitettu uudistus, niin kutsuttu niche-innovaatio. Sellaiseen pystyy periaatteessa kuka tahansa ja minkä kokoinen yritys hyvänsä. Tällainen innovaatio syntyy usein arkipäivän oivalluksista.

Niche-innovaatio termin voi ymmärtää koskevan kaikkia keskeisiä liiketoiminnan ulottuvuuksia, jolloin ne voi nähdä keinoina erottautua kilpailijoista ja uudenlaisina toimintatapoina yrityksen kilpailukyvyn parantamiseksi. Ne koskevat uusien, joskus vähittäistenkin, ratkaisujen hakemista tuotteen, markkinoiden, tuotantoprosessin, markkinoinnin, logistiikan, verkostoitumisen, ympäristötietoisuuden, kokonaisen liiketoimintakonseptin tai monen toimialan uudenlaisen yhdistämisen suhteen. Usein kyse on edellä mainittujen ulottuvuuksien yhdistelmistä.

Useimmiten pienten elintarvikealan yritysten innovaatiot liittyvät jo olemassa olevan tuotteen ominaisuuksien parantamiseen tai erilaistamiseen, mutta mukaan mahtuu esimerkiksi myös uudenlaisten, yksilöityjen logistiikkaratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa sekä kokonaisten palvelukonseptien luomista. Esimerkiksi siinä missä ennen julkiseen keittiöön saattoi toimittaa multaperunoita, edellyttävät jo nykypäivän hygieniavaatimuksetkin, että tuotteet on jalostettu pidemmälle ja räätälöity asiakkaan tarpeeseen soveltuviksi. Pienten uudistusten hakeminen saattaa siten olla ensiarvoisen tärkeää, kun yritys pyrkii toimittajaksi julkiseen keittiöön tai toisaalta yrittää säilyttää vanhan liikesuhteensa.

Ruralia-instituutissa on tarkasteltu Lähi-Inno – Räätälöimällä ammattikeittiöihin -hankkeessa innovaatioratkaisuiltaan erilaisia elintarvikeyrityksiä, jotka toimittavat tuotteitaan julkiseen keittiöön. Hankkeessa on kerätty aineistoa haastatteluilla sekä kohteeksi valikoituneista yrityksistä että heidän ostajinaan toimivilta julkisen sektorin edustajilta. Hankkeessa on tunnistettu monia erilaisia julkisten keittiöiden erityistarpeista nousseita innovaatioita, joiden kautta pienet yritykset ovat pystyneet vahvistamaan omaa tavarantoimittajarooliaan.

Yrityslähtöisessä innovaatiossa yritys itse toteaa, että olemassa olevaa tuotetta kannattaisi parantaa tai muuttaa, koska esimerkiksi tuotteen kysyntä on laskenut, kate on pienentynyt, tai markkinoille on tullut uutta teknologiaa tai tutkittua tietoa, joita voisi hyödyntää paremmin lopputuotteen valmistamisessa. Yrityksen tuotteella on voinut olla myös melko alhainen jalostusaste ja katteen parantamiseksi on päädytty jalostusasteen nostoon. Usein tämä nostaa tuotteen hintaa, mutta saattaa toisaalta taas säästää asiakkaan aikaa ja tätä kautta työvoimakustannuksia.

Asiakaslähtöisessä innovaatiossa pk-yrityksen asiakas esittää toimittajalle ideansa uudesta tuotteesta ja muutosehdotuksia nykyiseen tuotteeseen. Tällöin yritys ja asiakas voivat joko yhdessä kehittää tuotetta eteenpäin tai yritys hoitaa tuotekehityksen itse ja tuo vain valmiin tuotteen asiakkaan testattavaksi. Asiakaslähtöisessä innovaatiossa uudistetulla tai uudella tuotteella on siis yleensä jo valmiiksi todettu tarve markkinoilla. Aina nämä tarpeet eivät kuitenkaan verbalisoidu asiakkaan puolelta, vaan yrittäjä joutuu itse välillä kyselemään tuotteesta asiakkailtaan tai vaihtoehtoisesti haastattelemaan potentiaalisia asiakkaita mitä nämä toivoisivat tai arvostaisivat kyseisen tyyppisessä tuotteessa.

Yritys- ja asiakaslähtöisen innovaation lisäksi uudistuksen alkuunpanijana voi olla myös kolmas osapuoli. Tällainen voi olla esimerkki lähiruokatukku, joka kerää alueellisesti pienten yritysten tuotteita ja hoitaa logistiikan asiakkaille. Toinen esimerkki on kehittämishanke, joka tarjoaa innovaatioalustan ja ulkopuolisen osaamisen yritykselle ja asiakkaalle uudenlaisten yhteistyökuvioiden synnyttämiseen ja kehittämiseen. Lähi-Inno –hankkeen aineistosta nousseita hyväksi havaittuja suosituksia ja toimenpiteitä on kerätty yhteen opaskirjaseksi. ”Räätälöimällä julkisiin keittiöihin” –opas löytyy sähköisenä versiona Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin kotisivuilta. Oppaasta löytyy suosituksia ja toimenpide-ehdotuksia paikallisten ruokainnovaatioiden edistämiseksi niin elintarvikeyrityksille kuin julkisille keittiöillekin. Hankkeen loppuraportti tullaan myös julkaisemaan Ruralia-instituutin omassa sarjassa kevään 2017 aikana.

projektipäällikkö Leena Viitaharju, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

vanhempi tutkija Merja Lähdesmäki, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Viitaharju ja Lähdesmäki työskentelevät Ruralia-instituutin kestävä ruokaketju –painoalalla tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Viime aikoina heidän hankkeensa ovat keskittyneet mm. lähiruokainnovaatioihin, ruokatuotannon aluetaloudellisiin vaikutuksiin sekä ympäristöllisesti kestävään ruoan tuotantoon ja kulutukseen liittyvän negatiivisen leiman poistamiseen.

Design by Oddmob