@SeAMK

Virallista ja epävirallista korkeakoulupolitiikkaa

08.03.2016

Suomen korkeakouluja on 1990-luvulta lähtien kehitetty duaalimallin pohjalta. Sen mukaan ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla on erilaiset tutkinnot, niillä ei ole yhteistä opetusta, ja niiden tutkimustoiminta painottuu eri tavalla. Ammattikorkeakoulututkinnot tähtäävät työelämään, ja sinnehän tähtäävät yliopistojenkin tutkinnot, mutta niissä on enemmän teoreettista opetusta. Tutkintonimikkeet ovat erilaiset ja niitä on paljon. Korkeakoulujen fuusioita on tapahtunut ammattikorkeakoulujen kesken ja yliopistojen kesken.

Nyt rintamalinjat ovat muutoksessa. Tampereella on parin vuoden ajan valmisteltu kolmen korkeakoulun eli Tampereen yliopiston, teknillisen yliopiston ja ammattikorkeakoulun liittymistä yhteen uudeksi yliopistoksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö on nyt virallisesti lähtenyt liikkeelle: laaja valmistelukoneisto on asetettu ja tähtäimessä on uuden yliopiston syntyminen vuonna 2019. Se olisi noin 35000 opiskelijan opinahjo, Helsingin yliopiston kokoinen.

Myös Lappeenrannassa ja Rovaniemellä valmistaudutaan ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhdistymiseen. Lappeenrannassa tämä näyttää etenevän toistaiseksi kitkatta: Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Saimia ammattikorkeakoulu toimivat samalla kampuksella. Rovaniemen kaupunki antanee Lapin yliopiston ostaa Lapin ammattikorkeakoulun osake-enemmistön pienellä marginaalilla.

Hallitusohjelmassa puhutaan vahvemmista korkeakoulukeskittymistä. Virallisessa politiikassa duaalimallin pohja on vahva ainakin siltä osin, että korkeakoulumuotojen lainsäädäntöä ei haluta yhdistää. Sen vuoksi ammattikorkeakouluissa pitää opettaa kieliä tai matematiikkaa eli perusaineita omin opettajin ja yliopistoissa samoja asioita omin opettajin.

Esimerkit kolmelta paikkakunnalta kertovat kuitenkin, että asetelmat ovat muuttumassa. Siihen ajaa julkisen talouden huono kehitys, mutta myös se, että suuremmilla yksiköillä on merkitystä: Lappeenrannan ja Rovaniemen tapauksessa yhdistymisillä turvataan yliopiston olemassaolo paikkakunnalla.
Monien mielestä puuttuu suuri kuva siitä, millainen olisi suomalainen korkeakoululaitos vuonna 2025. Tämän selkiyttäminen ei ainakaan toistaiseksi ole Juha Sipilän hallituksen listalla.

Entä Pohjanmaa? Paradoksi on se, että korkeakoulurakenne Pohjanmaan alueella on hajanainen, se ei ole lähelläkään sitä, mitä Suomen virallisessa innovaatiopolitiikassa tavoitellaan. Ei ole yhtä suurta yliopistoa, eikä suurta ammattikorkeakoulua, vaan korkeintaan keskisuuria toimijoita ja paljon filiaaleja. Kuitenkin Vaasan seudun teollisuus menestyy erinomaisesti ja Etelä-Pohjanmaakin on voittajien puolella 2000-luvulla.

On ilmeistä, että suomalaisen korkeakoulupolitiikan alueelliset ratkaisut tulevat olemaan erilaisia. Pohjanmaan alue saattaa menestyä vahvalla verkostoitumisella ja innovatiivisella toimintatavalla myös seuraavat kymmenen vuotta.

Rakenteellista kehittämistä ja tekemisen tehostamista pitää toki Pohjanmaallakin tehdä. Seinäjoen ja Vaasan korkeakoulujen uudet yhteistyörakenteet osoittavat kuitenkin, että rakenteita voi kehittää myös ilman uusia omistusjärjestelyjä. Korkeakoulujen omistajatahot haluavat ymmärrettävästi pitää päätösvallan alueen kannalta keskeisistä koulutusorganisaatioista itsellään. Alueiden hyvälle menestykselle ja kilpailukyvylle tämä luo ainakin lähitulevaisuudessa hyvän perustan.

Kirjoitus on ilmestynyt Ilkka-lehdessä perjantaina 4.3.2016.

Tapio Varmola, rehtori, SeAMK       Tauno Kekäle, rehtori, VAMK

Design by Oddmob