@SeAMK

Opettamista tulkin avustuksella

  

Pääsin maaliskuussa opettamaan sosiaalista mediaa ja vaikuttamisviestintää nuorille palestiinalaisille mediakouluttajana Suomen Kansanvalistusseuran Palestiina-hankkeessa Betlehemin yliopistossa. Englanninkielistä opetustani tulkkasi arabiaksi kahden viikon aikana kaksi eri tulkkia. Tulkkaus päätettiin järjestää, jotta opetus varmasti toteutuisi tavoitteiden mukaiseksi eikä kielimuuri estäisi oppimista, vaikka monet opiskelijat osasivat englantia.

Persoona peliin 

Opetukseni kääntyessä arabiaksi taitava tulkki toistaa omalla persoonallaan myös elekieleni. Hän puhuu opiskelijoille tyylilläni, mutta omalla persoonallaan. Tunnistan arabian keskeltä omat painotukseni eri sanoissa ja näen opetukseni soljuvan opiskelijoille, jotka nyökyttelevät vastaukseksi. Välillä opiskelijat kommentoivat, enkä malta odottaa, että tulkki nopeasti kääntää arabian englanniksi opiskelijan kertomalla tavalla.

Ensimmäinen tulkki on hiljaisempi ja akateemisempi. Hän kertoo oppineensa englannin kielen kirjallisuuden kautta. Huomaan hänen sanavalinnoissaan Austenin romaaneista tuttuja ilmauksia. Hän simultaanitulkkaa minulle kuiskaten samalla kun opiskelijat puhuvat ja liikkuu huomaamattomasti kuin varjo perässäni. Opiskelijat ymmärtävät asian ja heidän kommenttinsa kääntyvät myös minulle mutkattomasti.

Välillä tulkkaus tuntuu enemmän pakolliselta, opetusta viivästyttävältä käännöstyöltä. Esimerkiksi ryhmätöiden ja -keskustelujen purku vie kaksinkertaisen ajan, mikä vaikuttaa tuntien suunnitteluun. Luennot on pidettävä lyhyinä ja tiiviinä. Viikon lopuksi tulkki kiittää meitä kouluttajia siitä, että hän sai toimia ”kanavana, jonka kautta niin kauniit ja älykkäät ajatukset välittyivät.”

Toisen viikon tulkki on opetustilassa näkyvämpi persoona. Englannin kieli on modernia ja sujuvaa, aksentti on kaapelitelevision vahvistama. Hänen kanssaan sovimme aluksi, että hän tulkkaa kuuluvasti ajatus, idea tai virke kerrallaan, mutta hän muistaa jopa kahden minuutin mittaisen monologin luontevasti ilman muistiinpanoja. Hän korostaa tulkkausta vahvemmilla painotuksilla ja eleillä, jotka hän tulkitsee opetuksestani omalla tavallaan. Hän elävöittää opetusta, eikä turhia taukoja tunnu syntyvän.

Vaikutukset opetukseen

Tulkkaus rytmittää opetustani uudella tavalla. Joudun tekemään valintoja taukojen kanssa ja tauottamaan puhettani ideoiden, virkkeiden ja loogisten ajatusten mukaan. Spontaanit lisäykset ovat mahdollisia, kunhan vain muistan ne sen jälkeen, kun tulkki on kääntänyt edellisen esimerkkini, jota opiskelija on kommentoinut ja olen saanut tulkkauksen kommentista.

Huomaan lisääväni ilmeikkyyttä ja eleitä opetuksessani entisestään. Sen sijaan liikkumiseni rajoittuu. Pysyn enemmän paikoillani, sillä en halua kääntää selkää tulkille ja pysyttelen hänen lähellään. Tämä tosin vasta toisella viikolla, kun tulkki ei seuraakaan luontevasti perässäni kun siirryn opetustilan toiselle puolelle.

Mitä tuon kotiin?

Kahden viikon opetuskokemus tulkin kanssa saa minut ajattelemaan opettamista uudesta näkökulmasta. Miten tiivistää asioita, että myös keskustelulle jää tilaa? Mikä on olennaista ja miten suuri osa opetuksesta tulee siirtää esimerkiksi PowerPointille tekstinä?

Suunnitelmallisuus ja valmistelu korostuvat. Elekieli ja äänenpainot saavat uuden merkityksen. Tästä kokemuksesta kehityn jälleen opettajana ja näen vuorovaikutuksen uudesta näkökulmasta. Joskus luennoilla jo terminologia vie pois yhteisen kielen opiskelijan ja opettajan välillä eikä tulkkia ole. Yksi asia vain vahvistuu tämän uuden kokemuksen kautta.

Opiskelijoiden kuunteleminen ja toimivan vuorovaikutuksen rakentaminen ovat työni tärkeimpiä asioita - oli tulkki paikalla tai ei.

 

Elisa Kannasto, suomen kielen ja viestinnän opettaja SeAMKin liiketoiminta kulttuuri